Suomi agendalla
Julkaistu: 16.11.2009
Suomi agendalla
Syksy Pietarissa on ollut suurilta osin suomalaisuuden kyllästämä: Suomi-talon viralliset avajaiset, pääministeri Matti Vanhasen ja Helsingin kaupungin johtajan Jussia Pajusen vierailu Pietarissa, Pietarin kuvernöörin vastavisiitti Helsinkiin, yhteistyösopimuksen allekirjoittaminen näiden kahden kaupungin välillä seuraavaksi kahdeksi vuodeksi, venäläis-suomalainen metsäfoorumi Pietarissa, ulkomaankaupan yhdistyksen edustuston avajaiset Venäjällä, suomalainen valokuvanäyttely ja muita kulttuuritapahtumia. ”Jälkiruokana” vielä marraskuun lopussa tarjottiin suomalaisen elokuvan viikko. Lisäksi kuvernööri Valentina Matvijenko näkee Suomen Pietarin strategisena yhteistyökumppanina, suomalaiset viranomaiset antoivat suostumuksensa North Stream-kaasuputken rakentamiselle aluevesilleen, vuosittainen viisumimäärien kasvu, nopean rautatieyhteyden rakentaminen Helsingin ja Pietarin välille ovat merkkejä positiivisesta kehityssuunnasta, mutta venäläis-suomalaisessa yhteistyössä on ongelmia, jotka jatkuvasti sivuutetaan korkealla tasolla. Analyyttinen konsulttitoimisto Itämeren sotanorsut on esittänyt vastaavia kysymyksiä jo aikaisemminkin (ks. artikkelit Toimintasuunnitelman teesit ja Juhlallinen saavutus). Täydellinen edistyksen puute näissä kysymyksissä maiden korkeimpien päättäjien osalta selvästi vaatii konkreettisia projekteja, ehdotuksia ja tulkintaa esitetyistä teeseistä. Tässä niistä kolme.
1. Pankkijärjestelmä
Vaikka Suomen ja Venäjän välinen kumulatiivinen kauppatase on kymmeniä miljardeja dollareita ja suomalaisten investoinnit Pietarin talouteen on satoja miljoonia dollareita, kuten myös venäläisten investoinnit suomalaisiin kiinteistöihin, maiden välistä rahaliikettä avustavaa infrastruktuuria ei ole rakennettu.
Kuten analyyttisen konsulttitoimisto Itämeren sotanorsujen tekemä tutkimus on osoittanut, yhdelläkään venäläisellä pankilla ei ole operatiivista toimintaa Suomessa, ja Venäjällä taas suomalaisten intressit ovat hyvin kapea-alaisia ja ne keskittyvät ruotsalaiseen Nordea pankkiin (ks. artikkeli Suomalaisten pankkien toiminta Venäjällä: Köyhää kauppaa). Avoimen ja vapaan yrittäjyyden kehittyminen Venäjän ja Suomen välillä edellyttää venäläisen pankin haarakonttorien perustamista Suomeen.
Kuten Toimintasuunnitelman teesit-artikkelissa osoitettiin, suurin osa yhteistyöstä Suomen kanssa keskittyy Luoteis-Venäjään, jonka takia olisi loogista perustaa juuri luoteisvenäläisen pankin haarakonttori Suomeen.
2. Yleinen mielipide
Hyvä investointiympäristö on perusta maan talouden avoimuudelle ulkomaiselle liiketoiminnalle ja sen kehitykselle riippuu myös yhteiskunnan suhtautumisesta ulkomaalaisiin. Suomen tapauksessa tällä kysymyksellä on lisäulottuvuuksia: ensinnäkin Euroopan Unionin jäsenyys, toiseksi historiallinen kokemus yhteistyöstä venäläisten kanssa ja kolmanneksi suomalaisten itseymmärrys. ”Uudet mahdollisuudet yhteistyön laajentamiselle ja vahvistamiselle”, joita ehdotetaan Suomen ja Pietarin johdon tasolta, vaativat pikaista tutkimusta yleisestä mielipiteestä ja tämän työ tuloksena välttämätöntä on järjestää kampanja venäläisten ja Venäjän imagon korjaamiseksi muu muassa yrittäjille, turisteille suomalaisessa mediassa.
Erityisesti rauhattomuutta aiheutti suomalaisten yritysten ja yksityishenkilöiden ennakkoasenteet suomalaisiin kiinteistöihin investoivia venäläisiä yrittäjiä kohtaan. Hetkittäin keskustelussa mennään latteuksiksi asti. Suomessa tasa-arvoisten mahdollisuuksien lisäksi eri kansallisuuksille pyrkimyksenä täytyy olla mahdollisimman suotuisien olosuhteiden saavuttaminen ulkomaalaiselle liiketoiminnalle.
Määrätietoinen olosuhteiden tasa-arvoistaminen vaatii kahdensuuntaisen tutkimuksen organisoimista sekä Suomessa että Luoteis-Venäjällä.
Tutkimus yleisestä mielipiteestä on jaettu kahteen osaan:
Sosiologinen kyselytutkimukseen kuuluu seuraavia osa-alueita: : Tärkeimmät väestöryhmät: Ikäryhmissä:
Suomalaisille tehtävän kyselytutkimuksen täydentää kysymys suomalaisten kansallisesta itseymmärryksestä: Tuntevatko suomalaiset itsensä enemmän eurooppalaisiksi vai suomalaisiksi? Tällainen kysymys esitetään Eurobarometrissa, joka on Euroopan komission tutkimusprojekti, ja tässä tutkimuksessa tärkeintä on kartoittaa onko suomalaisten ja venäläisten vastausten välillä korrelaatiota ja mikä on suhde suomalaisten itseymmärryksen ja heidän suhtautumisensa venäläisiä kohtaan välillä. Tutkimuksen perusteella on sitten mahdollista laatia mahdollisimman tehokas kampanja.
Viitaten pääministeri Matti Vanhasen ilmoitukseen, että Suomi pyrkii määrittämään ”tarvittavan tietämyksen” Venäjästä (ks. Suomen hallituksen Venäjä toimintasuunnitelma 16.4.2009) kyselytutkimuksen tekemiseen Suomessa olisi järkevää osallistaa julkisia rakenteita.
Tutkimuksen rahoitus Venäjällä voisi olla osana Pietarin imagon kohottamisohjelmaa ulkomailla ja Pietarin ulkosuhteidenkomitean ”Suvaitsevaisuus”-kampanjaa.
3. Kieli
Kieli on tärkein kommunikoinnin välinen ja siten myös tärkeä rakenteellinen osa kahden maan edustajien välisiä kaikkia kontakteja. Suurimman suosituimmuuden on saavuttanut universaalinen englannin kieli, vaikka kanssakäyminen sopimusosapuolen äidinkielellä saa aikaan parhaimmat tulokset yhteistyöprosesseissa. Siihen ei liity pelkästään kaikkien nyanssien ymmärtämien yhteiskumppanin käytöksessä, vaan se on avain kumppanin mentaliteetin ymmärtämiseen ja maailmankatsomukseen. Taas ymmärtämättömyys toisen taustoista on ensisijainen syy konflikteihin liike- ja yksityiselämän kanssakäymisessä.
Maantieteellisestä läheisyydestä huolimatta sekä Venäjä että Suomi eivät ole olleet valmiita näihin päiviin asti järjestämään riittäviä rakenteita suomen tai vastaavasti venäjän kielen opiskelulle. Esimerkiksi Pietarissa toimii 32 kielikoulua, joissa opetetaan Suomea ja näistä vain viidessä on erikoistuttu pohjoisten kielten opettamiseen (ja näistä kaksi keskittyy yksinomaan suomen kieleen, 20 %:ssa koulussa on vain yksityistunteja (lyhyt aika suomalaisen opiskelijan kanssa, jolla ei ole pedagogista koulutusta). Suomen kielen opetus on suurimmalta osaltaan monopolisoitu. Mitä tulee kielikouluihin, vain viidessä niistä tarjotaan syvällisiä suomen opintoja.
Kehitystä on tapahtunut kielikoulujen, jotka hallitsevat markkinoita, ryhmien määrässä, ja yleinen linja suomalais-venäläisessä yhteistyössä osoittaa väestön olevan yhä kiinnostuneempi opiskelemaan suomea. Toisaalta myös suomalaisten tulisi osata venäjää ja erityisesti turistien ja liikemiesten.
Yhteenvetona: tarvitaan kokonaisvaltainen kieliohjelma suomen opiskelulle Venäjällä ja venäjän opiskelulle Suomessa.
Venäjän kielen kursseja voitaisiin järjestää Kansojen ystävyyden talolla tai Pietarin kaupungin edustustolla. Vaikka kielikeskusten johto hakee nuorta henkilöstöä, he voisivat energisemmin ajaa innovatiivisempia ideoita. Kuten Toimintasuunnitelmien teeseissä mainittiin Suomessa ja Venäjällä toimii joukko keskuksia, jotka vastaavat maiden välisestä yhteistyöstä, mutta heidän näkemyksensä ovat jo kauan vanhentuneet ja toimivat painolastina ja hidastavat kehitystä. Korkean tason Venäjän kielen edustustoa varten Suomessa tarvitaan syväluotaavaa tutkimusta kielen opetuksesta maakunnissa. Keinotekoinen kielikeskusten vähentäminen Helsingin kaupunginosissa, Turussa ja joissain muissa suuremmissa kaupungeissa uhkaa kutistaa venäläis-suomalaisen yhteistyön kasvupotentiaalin pelkästään virallisiin raameihin.
Suomen ja venäjän kielen kursseja tulisi räätälöidä eri kohderyhmille: liikemiehille, opiskelijoille, palkkatyöläisille, kotiäideille, koululaisille jne., ja aikataulut tulisi tehdä vaihteleviksi näiden eri ryhmien tarpeiden mukaan. Kielikeskukset tulee varustaa erityisillä toimivaltuuksilla kulttuuripolitiikan saralla. Siten keskukset voisivat toimia venäläisen kirjallisuuden ja kulttuurin katalysaattoreina Suomessa. Ja vastavuoroisesti Pietarissa on havaittavissa vakava puute suomalaisesta kirjallisuudesta ja elokuvista. Tämäntapaiset kulttuurituotteet ovat erittäin tehokas mekanismi kansallisen mentaliteetin välittäjinä, joka taas osaltaan kasvattaa yhteisymmärrystä eri kulttuurien välillä. Keskusten kannattavuuden takaamiseksi venäjän kielen keskukset Suomessa voisivat tarjota käännöspalveluita ja sitä kautta keskuksessa asioiva voi saada kokonaisvaltaista palvelua.
Valtiollisella tasolla taas voisi järjestää yhteisiä koulujen välisiä ohjelmia: suomen opiskelua Venäjällä (Pietarissa) ja venäjän opiskelua Suomessa (eri maakunnissa, pilottiprojekti voitaisiin toteuttaa Lappeenrannassa).
Kielikoulutusprojektin toteuttaminen tulisi suunnitella jo joitain vuosia etukäteen. Lähiaikoina kielipolitiikan puitteissa on tarkasteltava, miten voitaisiin lisätä Suomen ja Venäjän houkuttelevuutta kielen opiskelun osalta. Pietarissa on jo merkittävä tiedotuskampanja kaupungin kaduilla ja pääkaduilla, joissa kadunnimet ja kyltit on käännetty englanniksi. Suomessa kyltit ovat jo, maan kaksikielisyydestä johtuen, suomeksi ja ruotsiksi, mikä ei kuitenkaan auta ulkomaisen turistin, joka ei osaa kansallisia kieliä, suunnistamista.
Samankaltainen politiikka koskee virvoitusjuomia, joihin viime aikoina yhä useammin Venäjällä yhä merkitään tuoteselosteet sekä venäjäksi että englanniksi, mutta Suomessa kaikissa juomatuotteissa tekstit ovat vain suomeksi ja ruotsiksi. Venäjän ja Suomen houkuttelevuus ulkomaisille vierailijoille ei johdu maiden kielistä ja tällä saralla yhteistyö on välttämätöntä. Englannin kielen yleistyminen Venäjällä edellyttää kadunnimen kääntämistä ja virvoitusjuomien tuoteselosteiden kääntämistä englanniksi. Siinä tapauksessa, Suomesta tulisi yhä houkuttelevampi ei vain venäläisille, jotka osaavat englantia, vaan myös muiden maiden kansalaisille.
Mitä tulee englannin kielen kysyntään, yksi mahdollisuus kielikeskusten tarjonnan houkuttelevuuteen olisi tarjota suomen ja venäjän kielen kurssien lisäksi englannin kielen kursseja kuten keskustelukursseja ja business-englantia.
Kuten Toimintasuunnitelmien teeseissä korostettiin, erilaisten kansanluonteiden ongelmiin liittyvien ongelmien ratkaisujen tehokkuus kasvaa, kun niiden selvittäminen delegoidaan alueiden tasolle (Suomessa maakuntien). Siksi mahdollisien yhteistyöprojektien osallistujiksi tulisi valita edustajia Luoteis-Venäjältä ja Suomen maakunnista, joille tutkimuksen tulokset annetaan hyödynnettäviksi, ja joiden suhtautuminen Venäjään ja Pietariin on mahdollisimman myönteinen.
Send message