Juhlallinen saavutus
Julkaistu: 06.08.2009
Juhlallinen saavutus
”1809 Kansakunnan synty”…suomalaisen kansakunnan synty
ruotsalaisen ja venäläisen perinteen pohjalta
Kansakunnan synty on ymmärrettävä loppumattoman
prosessina, joka jatkuu sukupolvesta toiseen”.
Suomen juhlavuoden tapahtumia järjestävän valtuuskunnan
internetsivustolta
Suomalaisen kansakunnan synnystä on 200 vuotta ja samalla myös yhtä kauan on kulunut Suomen suuriruhtinaskunnan perustamisesta osana Venäjän imperiumia. 200 vuotta sitten alkoi suomalaisen valtion kulttuurinen kehitys Venäjän suojeluksessa.
Maaliskuussa 1809 Porvoon kaupungissa entisessä ruotsalaisessa Suomessa, jonka Venäjän imperiumi oli valloittanut, Suomen säädyt kokoontuivat valtiopäiville. Tapaamisella oli kahtalainen merkitys: valloitetun alueen edustajien uskollisuuden valan vannominen Venäjän keisarille ja keisarin valloitetun alueen asukkaille annettava tunnustus sen oikeuksien, lakien [1] ja erioikeuksien [2] säilyttämisestä.
Maantieteellinen läheisyys, yhteiset vaiheet historian kohtalossa, taloudelliset yhteydet, kulttuurinen yhteisymmärrys ja inhimilliset kontaktit: mitä on säilynyt vuorovaikutteisen yhteiselon muinaisesta kunniasta ja mikä on jo käytännössä painunut peruuttamattomasti huomaamattomiin?
Maantieteellisestä näkökulmasta mikään ei ole voinut muuttua: Suomi ja Venäjä jakavat saman mannerlaatan, josta ei voi liikkua mihinkään. Yhteistä on tietenkin ilmasto, joka tunnetusti muuttuu ja aiheuttaa ehdottomia rajoituksiaan elinolosuhteille alueella. Samoin yhteinen ongelma on Itämeren ekologinen tilanne, joka tulee aiheuttamaan rauhattomuutta seuraavan puolivuosisadan aikana [3]. Kuitenkin on olemassa korkeamman tason maantieteellisiä tekijöitä, jotka määrittävät uudenlaisia olosuhteita näiden kahden maan välisessä yhteistyössä. Nämä tekijät eivät kuitenkaan ole olemukseltaan fyysisiä vaan enemmänkin poliittiseen maantieteeseen liittyviä.
Suomi-Venäjä-EU
Jos aikaisemmin kansainvälinen raja kulki Suomen ja Venäjän välillä, nyt se kulkee Venäjän ja EU-Suomen välillä. Kysymys, onko Suomen ja Venäjän välisistä suhteista kysymys enemmän kahdensuuntaisista kansallisista intresseistä vai eurooppalaisista tekijöistä, on yhä auki.
Suomi on käytännössä osallisena kaikissa EU:n integraation muodoissa: perinteisessä poliittisessa rakenteessa, EMU:ssa ja Schengenin sopimuksessa. Jo vuonna 1986 Suomesta tuli Euroopan vapaakauppa järjestön (EFTA) jäsen (jäsenkandidaatiksi Eftassa se tuli jo vuonna 1961). Kuitenkin yleensähän Suomi lasketaan maihin, jotka eivät ole sitoutuneet EU:hun tai muihin liittoumiin sotilaallisesti ja viimeisimmin tulkinnan mukaan se ei olisi osa liittoumia, eikä se siten osallistu EU:n yhteiseen puolustusjärjestelmään.
Säännöllisesti tehtävän sosiologisen tutkimuksen mukaan suomalaisten suhtautuminen EU-jäsenyyteen on eurooppalaisen keskitason alapuolella . Jos tilastollisesti keskiverto eurooppalainen on huolestunut maansa taloudellisesta tilanteesta, suomalainen on ennen kaikkea huolestunut työttömyydestä ja vain sitä kautta yleisesti maan taloudesta. Kolmannella sijalla ei suomalaisille ole huoli kasvavasta inflaatiosta vaan kuten keskiverto eurooppalaisillakin huoli terveydenhoitoon liittyvistä kysymyksistä (suomalaisista 33% on huolestunut asiasta verrattuna 12 % eurooppalaisista keskimäärin) [5].
Suomen ja EU-välisen integraation aste on myös kiistanalainen kysymys [6]. Asian ympärillä pyörivä keskustelu taas ei koske institutionaalisen prosessin sotkuisuutta vaan enemmänkin kansallista itsetuntoa. Selkeästi suomalainen sisu ei ole mahtunut sisälle yhteiseen eurooppalaiseen taloon [7].
Kuitenkaan jopa Suomen vaillinainen integraation EU:hun pystyy tuottamaan suuria etuja Suomelle sekä sen suhteisiin Venäjän kanssa. Tarkasteltaessa keskinäistä kehitystä kolmiulotteisesti Suomi-EU-Venäjä-viitekehyksen puitteissa, kansainvälisessä yhteistyössä on pienillä lisäkustannuksilla mahdollista edetä kärjistetysti kahdella tapaa:
- Suomi toimii välittäjänä EU:n ja Venäjän välisissä kysymyksissä,
- Venäjän ja Suomen väliset ongelmat ratkaistaan EU:n mekanismien puitteissa.
Välittäjä-Suomi
Venäjä ei ole kertaakaan lähestynyt EU:ta Suomen kautta koskien Venäjän Federaation kansalaisten viisumivapautta EU:n alueella kokevissa neuvotteluissa. Tässä asiassa Suomen ulkoministeriö voisi ilmaista toivomuksensa viisumittoman matkustamisen järjestämisestä nopeassa aikataulussa Venäjän kanssa [8], koska EU on tähän asti asettanut esteitä omien ulkoisten rajojensa avaamiselle Venäjän kansalaisille, vaikka entinen EU komission puheenjohtaja Romano Prodi jo vuonna 2003 ilmoitti viisumittoman matkustamisen järjestämisestä viiden vuoden kuluessa eli vuonna 2008.
Toinen esimerkki Suomen käyttämisestä välittäjänä voisi olla hyväksynnän saaminen Nordstream kaasuputken rakentamiselle erinäisistä EU-maista, joiden talousalueelta kaasuputki tulisi kulkemaan. Venäjän presidentti Dimitri Medvedev onkin toivonut kaikkien EU-maiden ulkopoliittisen linjauksen kehittyvän Suomen kaltaiseksi.
Sponsori-EU
Esimerkkejä EU:n potentiaalin käyttämisestä rikastuttamaan Suomen ja Venäjän kahdenvälisiä suhteita on etsittävä ennen kaikkea institutionaalisista mekanismeista alueellisen, alueiden sisäisen ja paikallisen maiden rajoja ylittävän kanssakäymisen kehittämisessä. Tällaisia voisivat sekä pitkän tähtäimen että lyhyemmän aikavälin projekteja Euroopan eri aluepolitiikan järjestelmien puitteissa kuten Interreg, Tasis ja Pohjoinen ulottuvuus. Euroopan aluepolitiikka, sekä Interreg ja Tasis-projektit ovat syntyneet EU:n ”sisältä”, niin Pohjoinen ulottuvuus taas on kehittynyt Suomen vuonna 1997 tekemän aloitteen pohjalta.
Suomi-Venäjä-Luoteis-Venäjä-Pietari
Venäjällä on ollut koko Suomen suuriruhtinaskunnan autonomian ajoista ja aina Ruotsin kuningaskunnasta irtautumisesta lähtien suuri merkitys Suomelle taloudellisesti ja ulkopoliittisesti [9]:
Suomen autonominen asema osana Venäjän imperiumia ja sen itsenäistyminen Ruotsista oli tärkein katalysaattori Suomen kielen ja suomalaisen kansallisen identiteetin kehittymisessä;
Venäjän poliittinen läheisyys on ollut ennakkoedellytys Suomen teollisuuden ja infrastruktuurin kehitykselle 1800-luvun lopusta 1900-luvun alkuvuosiin, jolloin Suomessa rakennettiin moderni rautatieverkosto (joiden ratojen pituus oli suurempi kuin Venäjällä), sekä toisen maailman sodan jälkeen, jolloin sotakorvaukset Neuvostoliitolle tavaratoimitusten muodossa allokoivat merkittäviä resursseja kansalliseen metalliteollisuuteen ja konerakentamiseen;
vuoteen 1915 95 % Suomen kokonaisviennistä meni Venäjän valtion alueelle;
1970-ja 80-luvuilla Neuvostoliitto oli Suomen merkittävin ulkomaankauppakumppani.
Vaikea jälleenrakennuksen aikakausi Suomen ja Venäjän kahden välisissä suhteissa oli 1990-luvulla Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen, jolloin Suomen taloudessa puhkesi lama ja kauppasuhteet kuihtuivat.
Tällä hetkellä Venäjä on taas yksi Suomen merkittävimmistä ulkomaankauppakumppaneista: Venäjälle kulkeutuu 11,6 % Suomen viennistä ja 16,5 % tuonnista (ks. kaavio alla).
| Tärkeimmät vientimaat | Tärkeimmät tuontimaat |
 |
 |
Lähde: Suomalais-venäläinen kauppakamari
Venäjälle sen pohjoisella naapurilla ei ole kokonaisuudessaan niin suuri merkitys kuin toisin päin. Venäjän vientimaista Suomi, vaikka kuuluukin kymmenen kärkeen, oli vuonna 2008 vasta 9. sijalla (ks. kaavio alla). Tuontimaista Suomi on vain 12. sijalla ja sijoittuu 12. sijalle kokonaisulkomaankaupan määrässä. Venäjän valtion rautateiden tilastojen mukaan (kaupan arvo oli yli 26 miljardia dollaria vuonna 2008) Suomi kirii Iso-Britannian ohi ja sijoittuu 11. sijalle Venäjän ulkomaankauppakumppanien joukossa.
| Vienti (milj. dollaria) | Tuonti (milj. dollaria) |
 |
 |
Lähde: Venäjän Federaation Tulli
Kuitenkin, jos tarkastellaan tilannetta Venäjällä talousmaantieteellisesti alemmalla tasolla, ulkomaankaupan tunnusluvut saavat hieman enemmän suomalaista merkitystä: Luoteis-Venäjällä Suomen merkitys on valtava.
Luoteis-Venäjällä tuonnin ja viennin määrällä mitattuna Suomi sijoittui edellisenä vuonna 4. sijalle (ks. kaavio).
| Vienti (milj. dollaria) | Tuonti (milj. dollaria) |
 |
 |
Lähde: Luoteis-Venäjän tullipiiri
Rajanaapurimaiden kanssa tehtävässä tavarakaupassa Luoteis-Venäjällä Suomen merkitys on vielä merkittävämpi: 45,8 % kaikesta kaupasta (ks. kaavio).
Lähde: Luoteis-Venäjän Tulli
Jos laskeudutaan vielä yksi hallinnollinen taso alemmas, Pietarin kaupungin tasolle, venäläis-suomalaiset taloudelliset indikaattorit muuttuvat vielä tasapuolisemmiksi. Tällä hetkellä Suomi on kolmanneksi suurin tuontimaa [10] Pietarissa (ks. kaavio).
Lähde: Luoteis-Venäjän tullipiiri
Ulkomaisista sijoittajamaista Suomi sijoittui myös 3. sijalle Pietarissa edellisenä vuonna 8,1 % osuudella (ks. kaavio).
Lähde: Pietarin kaupungin tilastokeskus (Petrostat)
Suorissa investoinneissa kuluvana vuonna Pietarissa Suomi nousi ensimmäiselle sijalle 20,2 % osuudella (ks. kaavio).
Lähde: Pietarin kaupungin talouskehitys-, teollisuus- ja kauppakomitea
Huolimatta alueellisista eroista suomalais-venäläisen yhteistyössä (koko Venäjä, Luoteis-Venäjän Federaatiopiiri ja Pietari), yksi tunnusmaisimmista yhteistyönalueista kaikilla kolmella tasolla on energia-alalla.
Venäläiset yritykset varmistavat 100 % Suomen maakaasun saannin, jonka osuus koko maan energian kulutuksesta 10,6 %. Lisäksi suomalaisten ja venäläisten läheiset suhteet kaasukaupassa heijastuvat esimerkiksi siinä, että suurimman suomalaisen kaasun maahantuojasta Gasumista OAO (avoin osakeyhtiö) Gazprom omistaa 25 %. Suomalainen Fortum taas puolestaan osallistuu sähköntuotantoon Venäjällä [11] .
Esimerkkejä Suomen ja Venäjän välisestä yhteistyöstä löytyy myös poltto- ja voiteluaineiden valmistuksessa ja myynnissä. Suomalainen Neste ja venäläinen Lukoil määrittävät osaltaan kahden maan polttoainemarkkinoiden kehitystä.
Suomalaisella telekommunikaatioalalla on Venäjälle suuri merkitys eikä kyse ole vain Nokian puhelimista. Suomi on yksi tärkeimmistä internet-väylistä Venäjälle ja suomalais-ruotsalainen Teliasonera on yksi kauimmin Venäjän toimimista verkkoyrityksistä.
Telekommunikaatiolalla kuten energia-alallakin, vallitsee kahdensuuntainen integraatio liiketoiminnassa: 90-luvulta lähtien Suomessa on toiminut Cubio Telecommunications konserni, jota myös ”pietarilaisiksi signaalimiehiksi” kutsutaan (ks. artikkeli Suomalais-venäläinen versio Skypesta: kaikki ei ole niin huonosti ).
Maiden välisen yhteistyön pietarilainen aspekti on heijastunut myös kuljetusalalle. Tällä alalla ennen kaikkea toteutuu parhaiten Pietarin, Leningradin läänin ja Suomen potentiaali kauttakulkualueina.
Huolimatta Venäjän valtion toimista siirtää tuonti- ja vientikuljetuksia venäläisiin satamiin, ennen kaikkea Baltian maat ja Suomi ovat yhä tärkeässä asemassa Venäjälle suuntaavien tuontikuljetuksien suhteen (ks. artikkeli Satamaterminaalien kasvu Luoteis-Venäjällä - Venäjän taloudellisen turvallisuuden takuu ). Suomen kautta kulkevan reitin tärkein etu on erinomaisesti järjestetty logistiikka, joka takaa sen suosituimmuuden venäläisiin satamiin verrattuna rajoilla olevista jonoista huolimatta. Vuonna 2009 talouskriisi on vähentänyt merkittävästi rahdin määrää, mutta lainsäädännön parannuksien ansiosta voidaan varmuudella sanoa rahtikuljetusten palaavan kriisin jälkeen entiselleen Suomen ja Venäjän välillä.
Aktiivisesti kasvaa myös yhteistyö Venäjän rautateiden ja Suomen valtion rautateiden (VR) välillä. Kuljetusinfrastruktuurin saralla kunnianhimoisin projekti on nopean ratayhteyden rakentaminen Helsingin ja Pietarin välille [12] jonka kustannukset ovat yli kaksi miljardia euroa. Nopea ratayhteys on kaavailtu avattavaksi vuonna 2010 (ks. artikkeli Eurooppa tulee lähemmäksi? ). Suurta potentiaalia osoittavat rautatierahtikuljetukset Suomen ja Venäjän välillä: huolimatta joistain venäläis-suomalaisista yhteisyrityksistä rautatierakentamisessa, rahtikuljetusten laajuus rautateillä on huomattavasti maantiekuljetuksilla kuljetettavaa rahtia alhaisempi.
Meriyhteyksien mahdollisuudet Suomen ja Venäjän välillä eivät ole vielä toteutuneet ensinnäkin lauttaliikenteessä, huolimatta Venäjän viranomaisten selkeytetyistä viisumijärjestelyistä lauttamatkustajille (ks. artikkeli Kaikki vieraiden liput tulevat liehumaan Pietarissa ).
Kaikkein suurin merkitys tavallisille venäläisille ja ennen kaikkea Luoteis-Venäjän asukkaille on lentomatkustamisella Suomesta käsin. Vantaalla sijaitseva lentokenttä Helsingin kupeessa on merkittävä ulkomaan matkojen lähtöpaikka venäläisille turisteille.
Myös Pietarin alueella turismi Suomeen on omaa luokkaansa verrattuna muihin Venäjän alueisiin. Vuonna 2008 Suomen pääkonsulaatti Pietarissa myönsi yli puoli miljoonaa viisumia [13], ja kaiken kaikkiaan Venäjällä myönnettiin 700 000 tuhatta viisumia [14], joista Pietarissa siis 75 %. Suomen eduksi on mainittava, että Pietarin pääkonsulaatti on yksi suurimmista diplomaattisista edustustoista koko maassa.
Vaikka turistien virta Suomeen Venäjän läheisiltä alueilta (mukaan luettuna pääkaupunkialue) kriisin takia onkin vähentynyt, pietarilaisten hakemien Suomen viisumien määrät ovat vain kasvaneet [15]. Positiivinen kasvusuuntaus venäläis-suomalaisella matkailualalla vain on pysynyt entisellään.
Suomalaisten yritysten näkökulmasta (sekä alueellisesti, läänitasolla että kansallisesti toimivat yritykset) venäläiset turistit eroavat muiden maiden turisteista sillä, että he kuluttavat Suomessa kaksi kertaa enemmän rahaa, aina 100 euroon asti päivässä. Kolmasosa ulkomaalaisten turistien tuomista tuloista Suomessa tuli Venäjän suunnalta [16] .
Viime aikoihin asti kahdenvälinen yhteistyö Venäjän ja Suomen välillä kehittyi aktiivisesti metsäteollisuudessa. Kuitenkin Venäjän uuden metsäresursseja ja puunjalostusta koskevan strategian valossa ja tuotannon supistuminen talouskriisistä johtuneen kysynnän laskun takia venäläis-suomalainen yhteistoiminta metsäteollisuudessa joutuu kokemaan merkittäviä vaikeuksia.
Liittyen kriisitilanteeseen metsäteollisuudessa yksi johtavista kehityssuunnista Kaakkois-Suomessa voisi löytyä matkailu- ja kauppakontakteista Venäjän kanssa.
Rakennusalalla taas päinvastoin on venäläisten yritysten epäonneksi merkittävä epätasapaino venäläis-suomalaisessa yhteistyössä. Suomalaisilla yrityksillä on paljon kokemusta rakentamisesta Venäjällä jo neuvostoajoista lähtien. Rakennusyhtiö YIT on osallistunut erinäisten metsäteollisuuskompleksien ja Saimaan kanaalin rakentamiseen sekä erään hotelliketjun jälleenrakentamiseen (YIT konsernin nykyisestä tilanteesta Venäjällä tarkemmin artikkelista YIT Venäjällä). Rakennusalan kriisin jälkeen 1990-luvun alussa suomalaiset rakennusalan yritykset ovat kasvattaneet toimintamittakaavaansa Venäjällä.
Nykyään kaikki Suomen johtavat rakennusalan yritykset ovat läsnä venäjän markkinoilla: YIT, Lemminkäinen, SRV ja Quattrogemini. Lisäksi joukko keskisuuria yrityksiä suunnittelee osallistuvansa olympiakisoihin liittyviin rakennustöihin Sotšissa [17]. Lisäksi vuodesta 1995 lähtien omaa rakentamistaan Venäjällä on kehittänyt Tikkurila[18]. But Venäläisillä yrityksillä taas ei ole kiire Suomen rakennusmarkkinoille. Poikkeuksena on pietarilainen yritys Setl Group, joka saa valmiiksi ensimmäisen mökkikylänsä Suomessa tulevana vuonna.
Aktiivisimmat venäläiset Suomen kiinteistömarkkinoilla ovat tuntemattomia: yli puolet ulkomaisten ostamista kiinteistöistä on ollut venäläisen ostamia. Kuitenkin kiinnostus kiinteistöihin Suomessa ei koske vain Luoteis-Venäjän Federaatiopiirin asukkaita. Tällaisella mittakaavalla venäläisten toimet ovat aika ajoin herättäneet rauhattomuutta paikallisissa asukkaissa Suomessa. Esimerkiksi Silta Solutions yrityksen, joka kuuluu «pietarilaisiin signaalimiehiin», projektia vastustavat Saarijärven kunnan asukkaat keräämällä allekirjoituksia vastustaakseen 200 ha järven rantatontin hankintaa venäläiselle yritykselle. Kuitenkin venäläisten kiinnostus suomalaisia kiinteistöjä kohtaan tulee nähtävästi supistumaan, joka tarkoittaa, että venäläiset etsivät uusia kohteita investoinneilleen.
Suomalaisten toimia tarkasteltaessa on mainittava myös elintarvikeala. 90-luvulta lähtien Venäjän markkinoilla itseään ovat mainostaneet Fazerin suklaat, Pandan makeiset, Pauligin kahvi ja Valion maitotuotteet. Yksittäiset yritykset kuten Fazer [19], tekevät suoria investointeja Venäjälle eivätkä rajoita itseään vain edustuston perustamiseen ostojen koordinoimiseksi. Suomalaisen Valion kokemukset maitoteollisuuden organisoimisessa Venäjän maaperällä voisivat olla esikuvana venäläis-suomalaisen yhteistyön kehittämiseksi elintarvikealalla.
Toinen esimerkki suomalaisten aktiivisuudesta Venäjän markkinoilla on kustannusala. Vuonna 2005 suomalainen Sanoma konserni osti hollantilaiselta yrittäjältä Independent Media- kustannusyhtiön [20], joka tällä hetkellä kustantaa yli 50 painotuotetta ja projektia (mukaan luettuna...). Venäläisillä mediamarkkinoilla on muutenkin vahva pohjoiseurooppalainen edustus: ruotsalainen investointirahasto Kinnevik omistaa Metro-lehden, televisioyhtiön CTC Median ja Keltaiset sivut-hakemiston.
Suomalaisten ja ruotsalaisten yritysten integraatio on lähes täydellinen pankkisektorilla (ks. artikkeli Suomalaisten pankkien toiminta Venäjällä: Köyhää kauppaa ). Ruotsalaisen Nordea pankin tytäryhtiöt Venäjällä (Moskovan kansainvälinen pankki, jonka kautta myös Orgresbank) tarjoavat käytännössä pankkipalveluita kaikille suomalaisille yrityksille Venäjällä Suomen diplomaattiset edustustot mukaan lukien.
Venäläiset pankit taas yrittivät tulla Suomen markkinoille, mutta yritykset eivät onnistuneet. Pietarin kansainvälinen pankki yritti 2000-luvun alussa avata haarakonttorin Helsinkiin, mutta suomalaiset valvontaviranomaiset estivät tämän.
Huolimatta erinäisistä vaikeuksista Venäjän ja Suomen välisessä taloudellisessa yhteistyössä kulttuuriyhteydet ja ihmiskontaktit laajenevat dynaamisesti. Ensinnäkin on puhuttava Luoteis-Venäjän federaatiopiirin asukkaista, mutta ei pelkästään suomalais-ugrilaisista kansoista. Kielikouluissa Pietarissa esimerkiksi suomen kielen opiskelun suosio on kaksinkertaistunut kahden viime vuoden aikana. Suomalaisten kiinnostus venäläisiin heijastuu esimerkiksi vaikka venäläisten kanssa solmittujen avioliittojen määrän kasvussa. Avioliittojen ohella suomalaisissa on herännyt kiinnostuksen tulva venäläiseen kulttuurin ja kieleen. Samoin nuorisokulttuurissa venäläiset ovat suurella joukolla suomalaisten musiikkiryhmien ihailijoita. Kulttuurikenttä ja inhimilliset tekijät venäläis-suomalaisessa yhteistyössä on yksi kaikista todennäköisin kehityssuunta ja tämä yhteistyön osa-alue onkin osittain välttynyt kriisin vaikutuksilta.
[1] Aleksanteri I vakuutti tunnustavansa kaikkien valloittamiensa alueiden lait.
[2] Venäjän keisari vapautti uudet alamaisensa veronkannosta keskushallinnolle ehdottamalla kerätyn pääoman käytettäväksi asianomaisten omiin tarpeisiin.
[3] Kestävä kehitys ja ennen kaikkea likavesien puhdistaminen Suomen lahdella on yksi merkittävimmistä yhteistyöalueista Suomen ja Venäjän välillä. Presidentti Tarja Halonen suojelee henkilökohtaisesti muutamaa ekologista projektia.
[4] The Europeans in 2009// http://ec.europa.eu/public_opinion/archives/ebs/ebs_308_en.pdf
[5] Eurobarometer. The key indicators. Results in Finland// http://ec.europa.eu/public_opinion/archives/eb_special_en.htm
[6] Ensimmäisenä ajatuksen Suomen ja Euroopan lähentymisestä esitti filosofi Johan Jakob Tengstrem jo 1800-luvulla.
[7] Erilliset poliittiset ryhmät ovat valmiita kuitenkin näkemään Suomen jäsenenä vielä vahvemmassa liitossa. Suomalaisessa yhteiskunnallisessa keskustelussa on jatkuvasti ollut esillä Suomen mahdollinen NATO-jäsenyys.
[8] Ks. Suomen ulkoministerin Aleksander Stubbin lausunto lokakuulta 2008 Pohjoista ulottuvuutta käsittelevän ministeritapaamisen aattona.
[9] Poikkeuksena ovat valitettavasti vuodet 1918-1939, jolloin näiden kahden maan sekä taloudelliset että poliittiset kontaktit olivat minimissään.
[10] Viennissä sijoitus on jonkin verran huonompi 13.sija.
[11] Vuoteen 2007 asti Fortum omisti osuuden OAO Lenenergosta , ja siksi vaihtoi sähköntuotantoon. Tällä hetkellä yritys omistaa 25,66% TGK-1 ja 92,9% TGK-10.
[12] Nopean ratayhteyden rakentamista Helsingin ja Pietarin välille ehdotti Anatoli Sobchak jo vuonna 1995.
[13] Tämä on ennätys kaikkien kaupungin diplomaattisten edustustojen kesken.
[14] Tilastokeskuksen mukaan 2,2 miljardista eurosta, joka oli turismin tuoma kokonaistulo Suomessa vuonna 2008, 658 miljoonaa tuli venäläisiltä turisteilta.
[15] According to the latest data the increase in granted visas by the consulate general of Saint-Petersburg in 2009 amounted to 3,9%.
[16] Suomalaisten tilastojen mukaan vuonna 2008 Suomeen matkusti yli kaksi miljoonaa turistia Venäjältä.
[17] SOFI Oy konsernin puitteissa
[18] Tikkurila on toiminut maali- ja lakkatuotteiden hankkijana Suomesta jo neuvostoajoista lähtien.
[19] Fazer omistaa joitain leipomoita (OAO Hlebnii Dom, OAO BKK Neva, OAO Hlebozavod Murinskii, OAO Hlebozavod Vasileostrovskaja raiona, OAO Zvezdnii) ja tarjoaa pitopalvelupalveluita OOO Fazer Amican kautta.
[20] ID:n hankinnan jälkeen suomalaista konsernia kutsutaan Independent Media Sanoma Magazines-nimellä.
Send message